Suvi P.
Kauneus, terveys ja hyvinvointi: trendikkäät kolme. Tästä huolimatta todistamme ympärillämme valtavaa vihaa kehoa kohtaan, hyväksikäyttöä, viiltelyä ja syömishäiriöitä. Harva nainen uskoo ulkomuotonsa todella riittävän. Eräs ystäväni totesi osuvasti käytyään Kauneus ja Terveys-messuilla, että ne tekivät naisena olon oikeastaan vaikeammaksi kiinnittämällä huomioon siihen mikä omassa kropassa ei ollut vielä ollut muodinmukaisesti kaunista ja tervettä.
Kulttuuripiirimme korostaa tasa-arvoa miehen ja naisen välillä. Ehkäisyn uskottiin tuovan tasa-arvoa naisille seksuaalisessa mielessä. Paljastavaa on minusta kuitenkin se, miten samaan aikaan erityisesti juuri naisen keho on lähes täydellisen välineellistynyt. Keho valjastetaan mainostamaan mitä kummallisempia asioita. Onko naisen keho todella vapautettu vai orjuutettu entistä pahemmin? Pornografinen aikakausi on tuotteistanut sen. Pornoteollisuus lisää lopulta kysyntää prostituutiolle, tämä taas ihmiskaupalle.
You can’t have my heart
And you won’t use my mind but
Do what you want with my body
(Lady Gaga)
Irti sydämestä ja mielestä, hengestä ja sielusta, keholle voi tehdä mitä tahansa.
Kuollut ruumis on pelkkää materiaa, aave pelkkää henkeä, mutta raamatullisen ymmärryksen mukaan ihminen on elävä persoona, jolla on paitsi keho, myös sielu ja henki. Näiden oli tarkoitus toimia keskinäisessä harmoniassa ja yhteydessä Luojaansa, mutta yhteys rikkoutui. Mitä tapahtuu, kun oikea isäntä ei ohjaksissa? Väärä paimen ei välitä laumastaan ja suden hyökätessä jättää sen raadeltavaksi (Luuk 10:12).
Ei ole vaikea huomata raatelun jälkiä sydämissämme – ehkä olemme siis seuranneet väärää paimenta? Jeesus osoittaa toiminnallaan, että hänen hyvä paimenuutensa ulottuu ihmisen kaikille osa-alueille: hän parantaa ja ohjaa hengen, sielun ja kehon tasoilla. Mikään osa ei ole arvoltaan vähäisempi, vaikka niillä onkin erilaiset tehtävät. Ne kuvastavat kenties jollakin tapaa Luojansa olemusta; Kolme Yhdessä ja Yksi Kolmessa. Jumala toimii aina parantaakseen yhteyttä, Saatana aina erottaakseen.
Kielteinen tai materialistinen kehonkuva viestii ihmisen sisäisen yhteyden hajoamisesta. Miksi puhumme seksistä niin ala-arvoisesti? Entä ruoansulatukseen liittyvä häpäisyhuumori? Näiden “tuhmien juttujen” taustalla on alun perin äärettömän arvokas todellisuus Jumalan luomasta ja rakastamasta kehosta. Olemme irtautuneet ja etääntyneet omasta arvostamme. Siksi olemme antaneet kehomme arvottomuuden valtaan ja häpäisemme sitä puheillamme ja teoillamme. Tämän jälkeen olomme on kenties vieläkin arvottomampi, jolloin olemme taas valmiit entistä arvottomampiin tekoihin. Joku noita tämän kehän on keksinyt.
Ihminen ja ihmisen keho saavuttaa ja menettää arvonsa suhteessa. Mikä osoittaisi suurempaa arvonantoa toiselle kuin hänen koko elämäänsä sitoutuminen ja hänen hedelmällisyytensä vastaanottaminen? Toisaalta mikä muu voisi häpäistä enemmän kuin toisen ottaminen väkisin oman tyydytyksen välineeksi? Kun antaa itsensä, ei ole mahdollista antaa vain kehoaan, samalla antaa myös sielunsa ja henkensä. Samoin, kun hylkää tai häpäisee kehon, hylkää ja häpäisee koko ihmisen.
Apostoli Paavali kehottaa (1. Kor. 6:12-20) pysymään erossa haureudesta nimenomaan siitä syystä, että siveetön teko osuu ihmisen omaan kehoon. Vaikuttaa siltä, että hän pitää tätä juuri siksi erityisen pahana. Huomaan ihmetteleväni tätä ja samalla huomaan, että en pidä omaa kehoani läheskään niin suuressa arvossa kuin Paavali, puhumattakaan Jumalasta. Arvo tulee taas toisen antamana: keho on pyhä, koska se kuuluu Jumalalle. Paavalin mukaan Hän jopa asuu siinä!
Ihmisestä tuli elävä, kun Jumala puhalsi alussa häneen henkensä (1.Moos.2:7). Kun lankesimme rakkaudesta epäluottamukseen, menetimme elämän hengen ja meistä tuli kuolevaisia. Kuollessaan ristillä Jumala antoi meille uudestaan henkensä, antamalla ihmiseksi tulleen kehonsa. Jälleen kerran: materia ja henki ovat erottamattomat. Voimme vastata rakkauteen antamalla itsemme, myös kehomme. Pakkoa ei tietenkään ole, voimme antautua Jumalan rakastettaviksi ainoastaan vapaasta tahdosta. Silloin me olemme hänen ja hän meidän, mistä kauniina – tosin vajavaisena – kuvana on avioliitto, jossa vaimo on miehen ja mies vaimon (1. Kor. 7:4).
Hyväksytyksi ja rakastetuksi tuleminen on pohja sille, että alamme käytännössä huolehtia itsestämme. Olemme hänen, joka on meitä rakastanut. Mikä satuttaa meitä, satuttaa häntä. Meidän kehomme ovat tulleet vihatuiksi, häpäistyiksi ja hylätyiksi – ristillä hän antaa itsensä tulla vihatuksi, häpäistyksi ja hylätyksi tullakseen meidän rinnallemme kaikessa. Hän on ottanut omakseen sen, mikä oli meidän. Nyt me voimme ottaa omaksemme sen, mikä on hänen: iankaikkisen elämän. Ei ole tahraa, joka ei hänen rakkaudestaan puhdistuisi! Kaikki kauneus, terveys ja hyvinvointi virtaa hänen rakastavasta katseestaan, arvosta, jonka Toinen meille antaa.
Mieheksi ja naiseksi 