Jumalainen seksi: Ksawery Knotzin kirjat

(Johannes Paavali II:n kanonisaation kunniaksi päivitetty ja uudelleenjulkaistu sivustolta Johannes Paavali II)

Ruumiin teologian teoreettisempaa esitystä seuraa nyt käytäntöön keskittyvä jatko-osa, jossa tukeudun fransiskaani-isän (tarkemmin kapusiinin) Ksawery Knotzin kansantajuisiin kirjoihin Seks, jakiego nie znacie, Nie bój się seksu, Puzzle małżeńskie ja erityisesti Seks jest boski , jossa Knotz käy läpi Johannes Paavali II:n ruumiinteologisten keskiviikkoaudienssien sisällön. Knotzin käytännöllisen teologian väitöskirja käsitteli seksiaktia, ja sen löydöt on koottu kirjaan Akt małżeński.

Ennen varsinaisia käytännön sovellutuksia haluaisin sanoa muutaman sanan siitä, millaiseen laajempaan kehykseen Knotz Johannes Paavali II:n ruumiin teologian asettaa. Hän nimittäin antaa ymmärtää, että vasta nyt ollaan hahmottamassa todellista kristillistä ihmis-, ruumis- ja seksuaalisuuskäsitystä aiempien ”kristillistettyjen pakanallisten” käsitysten jälkeen. Kyseessä on ”sukupuolisuuden neljäs löytö” – kolmen ensimmäisen eli luomisen, lankeemuksen ja lunastuksen jälkeen.

Knotz huomauttaa, että paavi Johannes Paavali II päätti pitää ruumiinteologiset katekeesit keskiviikkoaudiensseina ja täten sisällyttää ne kirkon opetusvirkaan sen sijaan, että hän olisi julkaissut mietteensä yksityisenä kirjana (kuten esim. paavi Benedictus XVI:n Jeesus Nasaretilainen). Tällä on painoarvoa. Tämä on katolisen kirkon virallista nykyopetusta.

1970-luvulla jylläsi seksuaalinen vallankumous, ja kirkon seksuaalimoraali ymmärrettiin lähinnä absoluuttisina kieltoina. Paavi Paavali VI:n vuonna 1968 julkaiseman Humanae Vitaen ongelma oli sen skolastinen luonnonlakiin vetoava lähestymistapa. Uusi paavi näki tarpeen asettaa seksuaalisuus laajempaan kontekstiin ja tarkastella sitä koko Raamatun ilmoituksen valossa.

Palataan paratiisiin

Johannes Paavali II:n hengessä Knotz aloittaa alusta, Aatamista ja Eevasta, paratiisista. Paratiisi saattaa vaikuttaa ihmisistä utopialta, mutta kiintopisteenä on itse Kristuksen lähestymistapa Matt. 19:ssa: miten oli asian laita ”alun perin”. Yhden miehen ja yhden naisen välinen purkamaton avioliitto oli Luojan suunnitelma luomistyötään varten.

Avioliitto on siis se, mitä meille on jäänyt jäljelle paratiisista. Knotz ei tyydy tähän vaan toteaa, että myös seksi on jäänyt meille paratiisista. Mies ja nainen luotiin Jumalan kuvaksi siinä, että he kykenivät rakentamaan persoonien välistä suhdetta, antamaan itsensä toisilleen jatkuvana lahjana. Seksi on ikään kuin tämän suhteen kruunaus, se täydentää psyykkis-hengellisen yhteyden ruumiillisella yhtymisellä yhdeksi lihaksi.

1. Moos. 4:1:ssä Raamattu käyttää Aadamin ja Eevan yhdynnästä sanaa ”tuntea”. Yhdynnässä mies ja nainen oppivat tuntemaan itsensä ja toisensa. Samassa jakeessa Eeva huudahtaa: ”Minä olen saanut pojan Herran avulla”. Hän liitti yhdynnän Jumalan luomistyöhön, hänestä oli Aadamin kanssa tullut Luojan työtoveri.

Jopa ei-uskovat todistavat monella tavalla paratiisimaisesta jumalankuvallisuudestaan. Ihmisissä on uskonnosta riippumatta kaipuu pysyvään rakkauteen. Vaikka seurustelukumppaninsa jättämä tai pettämä katkeruudessaan tokaiseekin: ”Ei enää koskaan!”, pian hän on jo luomassa uutta suhdetta. Ihminen haluaa samaten tunnustuksesta riippumatta saada lapsia omiksi kuvikseen. Harva unelmoi vuohen tai gorillan synnyttämisestä!

Pelataan jalkapalloa

Kuten sanottu, kirkon seksuaalimoraali ymmärretään usein lähinnä pelkkinä kieltoina. Jeesus, Johannes Paavali II ja Ksawery Knotz ehdottavat Vuorisaarnassa, ruumiin teologiassa ja populaareissa seksioppaissa uudenlaista moraalia, sydämen moraalia. Knotz tykkää verrata avioelämää ja seksiaktia jalkapallo-otteluun.

Jalkapalloa voi tarkastella pelinä, jossa on kaikenlaisia sääntöjä. Täytyy pysyä tietyllä kentällä, pallo täytyy saada maaliin, dopingia ei saa käyttää, palloon ei saa koskea kädellä, varsinkaan omalla maalialueella, kentällä saa olla vain tietty määrä pelaajia, pitää kuunnella tuomaria jne. Voisi luulla, että futis on maailman tylsin peli, jossa ei ole lainkaan vapautta, ei sijaa spontaaniudelle, pelkkiä rajoituksia.

Silti jokainen, joka tuntee vähänkin jalkapalloa, tietää, että totuus on aivan toisenlainen. Säännöt ovat olemassa, mutta kentälle ei mennä sääntöjen vaan itse pelin takia. Kentällä on paljon tilaa, pelaajat voivat vapaasti luoda erilaisia kuvioita, tehdä kauniita maaleja, luoda tunnelmaa. Joskus pallo lentää ulos kentältä, mutta se ei kaada maailmaa, peli jatkuu.

Samoin on seksin ja kirkon moraalin laita. Sääntöjä on, mutta niiden tarkoitus on taata raamit täysmittaiselle elämykselle. Täytyy pyrkiä maaliin eli täyteen seksiaktiin (jonka vastakohtana keskeytetty yhdyntä, onanismi), on pelattava puhtaasti eli ilman keinotekoista ehkäisyä, pelaajamäärä on rajattu: akti on yhden miehen ja yhden naisen muodostaman avioparin välinen tapahtuma.

Silti pelikentällä on paljon tilaa ilolle ja vapaudelle: toisille sopii luova brasilialainen tyyli, toisille jäykempi saksalainen. Jos laukaisee ohi maalin, ei tarvitse lannistua ja lopettaa vaan entistä enemmän pyrkiä maaliintekemiseen seuraavan tilaisuuden tullen. Hyvän ja nautinnollisen pelin jälkeen on tyytyväinen ja rauhallinen olo.

Jumala makuuhuoneessa?

Knotz kysyy usein tapaamiltaan aviopareilta, missä Jumala on heidän avioliitossaan. Entä mikä on avioliiton sakramentin näkyvä merkki? Sormukset, jotkut ehdottavat. Väärin. Sormukset ovat kaunis symboli, vähän niin kuin kynttilät messussa. Mutta ehtoollista voidaan viettää ilman kynttilöitä. Avioliiton sakramentaalinen merkki löytyy aviopuolisoista itsestään, heidän ruumiistaan.

Voiko Jumalan armolla tosiaan olla tekemistä ruumiillisuuden ja seksin kanssa? Lankeemuksen jälkeen ihmisillä on taipumus vähätellä joko sielua tai ruumista, joko tehdä ruumiillisuudesta kaikki kaikessa (jolloin seksistä tulee pelkkää biologiaa) tai ylihengellistää ruumiillisuus (jolloin seksistä tulee kuin kirkossa istumista).

Kristityn ei pitäisi kummaksua sitä, että Jumalalla olisi jotain tekemistä seksin kanssa tai sitä, että seksiasioista voi puhua Jeesuksen edessä. Jumala ei ole pilveltä tirkistelevä partaveikko, vaan itse Rakkaus, joka aviopuolisoiden on tarkoitus paljastaa toisilleen seksiaktissa. Johannes Paavali II puhuu ruumiin profeetallisuudesta: profeetta ilmoittaa Jumalan, ruumiin kautta Jumala tulee läsnäolevaksi puolisolle.

Teologiassa on kehittymässä ajatus, jota Knotz on tutkinut, jonka mukaan orgasmi voidaan nähdä taivaan esimakuna. Ehkä taivas tulee jollekulle kiehtovammaksi ajatukseksi, jos sen näkee ikuisena orgasminkaltaisena ekstaasitilana pikemmin kuin harppujen soittamisena pilvien päällä. Jumalan rakkaus läpäisee ihmisen kokonaisvaltaisesti ja ikuisesti. Ei Jeesus suotta verrannut taivasten valtakuntaa niin usein hääjuhliin.

Orgasmi ei kuitenkaan Knotzin mukaan ole yhdynnän huippu eikä seksi avioliiton tärkein asia. Tärkeintä on puolisoiden välinen side, heidän yhdeksi tulemisensa. Seksi voi olla tyhjää ja orgasmin fyysistä tyydytystä voi seurata henkinen tyytymättömyys, jos henkilöiden välinen suhde ei ole kunnossa. Rakkaussuhteen syventäminen tuo kestävän ja syvän onnellisuuden ja täyttymyksen, joka sitten huipentuu yhdynnässä.

Jumala kaikki kaikessa

Jumala on siis kutsuttava koko avioelämään ja sidettä rakennettava arjen kaikissa tilanteissa: kahvin keittämisessä, roskien viemisessä, kauniissa sanoissa, illallisen valmistamisessa, lasten hoitamisessa. Miehen ja naisen on opittava rakastamaan toisiaan sellaisina kuin he ovat, miehenä ja naisena, erilaisina.

Esimerkiksi mies kiihottuu nopeasti ja kokee tyydytyksen nopeasti, nainen taas voi kaivata hellyydenosoituksia aamusta asti valmisteluna yön yhdyntään. Naisen on opittava ymmärtämään miehen tarpeita ja sitä, kuinka yhdynnän kieltäminen voi loukata miestä. Miehen taas on opittava rakastamaan naista kuukautisrytmissä, joka vaikuttaa naisen ruumiiseen ja mieleen. Aina ei voi saada sitä, mitä haluaa. On opittava uhrautumaan ja etsimään muita hellyyden ja rakkauden osoittamisen tapoja.

Kristilliselle avioparille Jumalan tulisi olla kaikki kaikessa. Toisen niskaan ei saa koskaan ripustaa lopullisen onnellisuuden tai tyydytyksen vaatimusta, sillä moista ei kukaan ihminen pysty kantamaan. Vain Jumalan rakkaudesta ihminen löytää lopullisen täyttymyksensä. Avioliitto on siitä kauniina merkkinä ja esimakuna, mutta vain merkkinä ja esimakuna. Kuin tienviitta se osoittaa tien kohti taivasta, ikuista Rakkautta.