Christopher West: The Love That Satisfies

Chritopher Westin kirjasta The Love That Satisfies

Emil Anton

Christopher West lienee maailmalla johtava Johannes Paavali II:n ruumiin teologian kansantajuistaja. Johannes Paavali II:n seuraaja Benedictus XVI jatkoi rakkauden tematiikan pohtimista heti ensimmäisessä paavillisessa kiertokirjeessään Deus Caritas Est, Jumala on rakkaus. Kirjassaan The Love That Satisfies (2007) West tarttuu Benedictus XVI:n ajatuksiin ja tuo ne lähelle lukijaa taatulla persoonallisella tyylillään.

West jakaa kirjansa yhdeksään lukuun, jotka käsittelevät Erosta ja Agapeta, eroottista ja jumalallista rakkautta. Benedictus XVI:n mukaan näiden välillä ei ole ylittämätöntä kuilua, niitä ei itse asiassa voi täysin erottaa toisistaan. Jumalan rakkauttakin voi kutsua erokseksi – mietitään vaikka Vanhan testamentin eroottisia kuvauksia Jumalan rakkaussuhteesta kansansa kanssa.

West tekee kirjassa paljon muutakin kuin komppaa Benedictusta. U2-fanina hän antaa tilaa Bonon haastattelulle, ja elokuvatuntijana hän arvioi syvällisesti The Truman Shown kristillistä sanomaa. Lisäksi hän avaa sydämensä ja kertoo hyvinkin henkilökohtaisia esimerkkejä perhe-elämästään ja vaikkapa työmatkaltaan, jolla hän rakastui lesboon! West paljastuu todelliseksi mystikoksi, ja Jumalan rakkaus aina vain suuremmaksi.

Jos on lukenut tai kuunnellut Westiä jo aiemmin, luvassa on jonkin verran toistoa. Jos taas on ruumiin teologian vasta-alkaja, lukuelämys voi olla mullistavampi. Kirja on helppolukuinen, mutta silti se on tavallaan jatko-osa, samoin kuin Benedictus XVI oli Johannes Paavali II:n jatko-osa. Johdatuksena ruumiin teologiaan tai ensimmäisenä West-kirjana kannattaa lukea mieluummin The Theology of the Body for Beginners tai Fill These Hearts.

Mutta jos vielä palataan itse kirjan otsikkoon. Se iskee heti sydämeen: jokainen meistä haluaa rakkautta, joka tyydyttää. Sydämemme kaipaa ikuista ja täydellistä rakkautta. Inhimillinen eros tarjoaa siitä pieniä esimakuja tai lupauksia, mutta se ei koskaan voi täyttää antamaansa lupausta eikä tarjoilla sitä alkupalan ennakoimaa juhla-ateriaa.

Hyvä uutinen on kuitenkin se, että tuon Aterian Herra on tullut maailmaamme sitä tarjoamaan. Ensimmäiset kristityt muuten kutsuivat kokoontumisiaan agape-juhlaksi, rakkaudenateriaksi. Ehtoollisessa, eukaristiassa saamme maistaa, kuinka Herra on hyvä, saamme yhtyä ruumiillisesti loputtomaan ja täydelliseen jumalalliseen rakkauteen.

Eukaristiakin on kuitenkin vielä salattua esimakua, Herran verhottua läsnäoloa. Ensimmäiset kristityt rukoilivat myös ”maranatha”, tule, Herra Jeesus. Eukaristia viittaa ylösnousemukseen: joka yhtyy ylösnousseen Kristuksen ruumiiseen, nousee lopulta itsekin ikuiseen elämään. Kun lopulta kohtaamme Herran kasvoista kasvoihin, kun Herra tulee ja huntu otetaan pois (apokalypsis), silloin sydämemme saavat lopulta kaipaamansa. Rakkauden, joka täyttää kaikki toiveemme.

Tässä uskossa, toivossa ja rakkaudessa on hyvä elää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: